täten voin taas ilmoittaa miten syvästi olen pettynyt ihmisiin. sitä kun ajattelee toisen olevan erilainen kuin ne kaikki muut, mutta totuus onkin eri. en edes tiedä miksi on alkujaan pitänyt edes vaivautua. miksi mä edes kuvittelin jotain? enpä taida olla oppinut siinä suhteessa yhtään mitään. ei pitäisi kuvitella koskaan omiaan. tässä tapauksessa tosin aloin kuvittelemaan ihan säädyllisessä vaiheessa, mutta kävikin niin, että sain tietää toisen olevan jotain muuta mitä luulin. 

tuntui ihan sairaan pahalta.

oon ajatellut etten anna vittuakaan nyt mistään miehistä, vaan keskityn mun kotiin ja itseeni. oon meinaan ihan vitsin väsynyt kaikkeen säätämiseen ja pahaan oloon. silti salaa toivon sen mun unelmien prinssin tulevan vastaan vaikkapa k-kaupan jukurttihyllyn kohdalla..