hei, katsotte (kuvitteellisesti) juuri työpaikan saannutta minua!! työt alkaa 14. toukokuuta, klo 02:20 aina. rytmi on kuusi työtä, kaksi vapaata. työtunteja ei ole kuin kolme, mutta kai niillä pärjään! paremmin kuin sossun tuilla. ja tuntuu, että on tehnytkin jotain sen eteen! mietin tosin, että voisi tehdä jotain toistakin duunia sitten iltapäivisin/iltaisin muutaman tuntia.. kuiteskiin, 3. ja 4. päivä on päivät, jolloin meen sen lomille jäävän työntekijän kanssa tekemään jakokierroksen ja harjoittelemaan juttuja. jännittävää!! :--)

nyt on jotenkin tosi huojentunut olo, koska en mene enää sinne harjotteluun.. ei tarvitse stressata sitä! nyt vaan täytyy tehdä sossu-työkkäri-kela-verovirasto -rundi joku päivä. 

vielä kun maailma kertoisi, uskallanko tavata tämän tapaamani pojan oikeassa elämässä. olisin valmis siis tapaamaan hänet, mutta tämän itseinhon määrän takia se on hankalaa. pelkään, että hän on jotenkin kauhean ulkonäkökeskeinen ihminen. pelkään, että hän järkyttyykin siitä miltä näytän oikeasti tai että hän pitää mua epämiellyyttävänä..  yritän kaiken aikaa saada itseäni vuoden takaiseen kuntoon. hän sanoi muutama päivä sitten, että mitä jos tulisi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna tapaamaan. instant paniikki!! musta pikemminkin kesäkuu olisi hyvä ajankohta.. vaikka järkevintähän se olisi tehdä mahdollisimman nopeasti ettei tämä kuihdu kesken kaiken täällä netissä. aaaaagh!! miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa

nyt ei oikein ajatus kulje tai höpöttelykään, koska puhun samalla tuon ihkiksen pojan kanssa. apua