mä en voi uskoa että ne soitti pornon viimeiseksi

 

 mä en voi uskoa että se rikko osan meidän sopimusta

 mä en voi  uskoa myöskään sitä että se kehtas mennä puhumaan sellaista paskaa taas humaltuneena

 enkä sitä ettei se edes pyydä anteeksi rikkoessaan palan mun ja erään suhteesta

 

onneksi no massive harm done. mutta jos tarkemmin ajattelee, loppupeleissä mä kuitenkin hukun omiin kyyneleihini.. jostain syystä en vain tahdo luovuttaa.

ystävänpäivä lähestyy. repe tahtoo tehdä jotain yhdessä ja varasi meille pöydän jonnekin ravintolaan. itse en ollut kovin innoissani tästä, sillä 1olen kusessa muutenkin massin kanssa 2kamala itseinho muutenkin 3hän seurustelee nykyään virallisesti niin tekisi jotain pupuliininsa kanssa. oon onnellinen niiden puolesta muttei taida ymmärtää miten mun ei tee mieli muuta, kuin olla ylhäisessä yksinäisyydessäni peiton alla ja katsoa leffuja kyynelehtien, levyllinen suklaata naamassa. salaa vähän angstata.

 

 mä en voi uskoa, että whitney houston on menehtynyt

 

nenäaids tuloillaan, päätä särkee koko aika. en jaksaisi mitään

mä vaan kaipaan