on se jännää miten tuntui tämä kaupunki niin tyhjältä keskiyön jälkeen, kun ei ristinsielua missään. tykkään kävellä enempi yöllä tai pimiällä, jotenkin vaan kivampaa. siis yksin varsinkin. ehkä kun on nättiä, kuulee kaikkia ääniä ja tunnen olevani jotenkin suojemmassa, piilossa.

tuli aika forever_alone.jpg, kun tuolla patjoilla taas makoiltiin. toisella patjalla repe ja sen pupuliini söpöilee, toisella minä katson sinkkiksen ekaa kautta kainalossani repen pupuliinin haukku. mutta niin surullista kuin se onkin niin tuntui silti lämpöiseltä. eläimillä on joku niin hassu vaikutus kyllä.

tekisi mieli sanoa, että edelleen tuntuu pahalta. mutta nyt kun katsoin nuita edellisiä merkintöjä niin en ehkä kehtaakaan angstailla mitään. muuten menee liian masentavaksi!