hitto että sain aamulla melki sydärin. ennen puhelimen herätystä (8:45, koska piti herättää soittamalla yksi multa kouluun) joku pimpotti ovikelloa ja hauva alkoi huutamaan. no minä hiippailin tirkistämään ovisilmästä ja postisetähän siellä paketti sylissä. ryntäsin sitten hakemaan hupparia päälle, mutta palattuani huomasin sedän lähteneen ja saapumisilmoituksen eteisen matolla.

kävin myöhemmin hakemassa tuon mysteerisen paketin ja se oli yhdeltä vanhalta kirjeystävältäni etelä-koreasta! oli lähettänyt taas kaikkea hurjan söpöliiniä. namusia, leivoksia.. kaksi superb vihkoa kansallismuseosta jossa hän oli käynnyt, sellaisen muovikansion ja wold kahnin kauniin kortin (pitää hänen töistään). sekä tietty kuulumiset itsestään! hämärintä oli vain se, että sanomalehden palasessa johon ne vihkot oli kääritty luki "tear this newspaper, you'll understand why after reading my letter". mutta kirjeessä ei sanottu siitä yhtään mitään.. eihän nyt jotkut pahat sedät tule sieltä ja salamurhaa mua tai jotain?

pihalla on kyllä ihan sairaan kylmä. ei pysty edes hengittämään nenän kautta, kun sattuu niin pirusti. tällaisina hetkinä sitä oikeasti kaipaa kesää. mietityttää kyllä miten pääsemme provinssiin ja kiesimään ympäriinsä kus meidän nakkikattila sanoi itsensä eilen irti eikä ole varaa korjauksiin..  mitä sitä turhia nyt murehtimaan. mutta jokin suloisuus tässä talvessakin on. en vaihtaisi pois! ja täytyyhän puidenkin saada pukeutua joskus juhlapukuihinsa

hurmaavaa helmikuuta :--)